Tekemällä oppii – mutta ei kaikkea
Työharjoittelu Kansa-koulu III -hankkeen parissa sai sosiaalityötä opiskelevan sosionomi Sari Lampisen pohtimaan omaa historiaansa kirjaamisen parissa. Työelämässä ja opinnoissa kirjaaminen tuli tutuksi tekemisen kautta ja kollegoiden neuvoja kuuntelemalla.
Osallistuin työpaikallani järjestettyyn kirjaamisvalmennukseen useita vuosia sitten, ensimmäisen Kansa-koulu -hankkeen aikaan. Muistan, miten yritin keskittyä kirjaamisasiantuntijaksi valmentautuneen työkaverini puheeseen, ajatusten harhaillessa tuleviin kotikäynteihin, asiakastapaamisiin ja vieruskaverin tekemisiin.
”Mikä juttu tämä on? Miksi tähän keskitytään nyt?”, muistan ajatelleeni.
Olin tuoreena sosiaalialan ammattilaisena saanut jo työkokemusta sekä julkiselta että kunnalliselta puolelta. Ammattikorkeakoulussa asiakastyön dokumentointia tehtiin lähinnä käytännön työharjoitteluissa yhdessä ohjaajan kanssa, mutta opinnoista töihin siirryttäessä hypättiinkin sitten suoraan syvään päätyyn. ”Sen kuin alat kirjaamaan vaan”, sanoivat työkaverit ja kertoivat näkemyksiään siitä, mitä asioita on tärkeä kirjata ja mitä taas ei.
Ja minähän kirjasin – ja vieläpä mielestäni ihan hyvin – ajattelematta sen tarkemmin, mikä merkitys kaikella sillä kirjaamisella lopulta oli. Tämän kysymyksen äärelle pysähdyin oikeastaan vasta työkaverini järjestämässä kirjaamisvalmennuksessa. Levottomasta olosta huolimatta valmennus jäi mieleen ja kannusti kiinnittämään huomiota omaan kirjaamiseen entistä tarkemmin.
Työkokemuksen karttuessa ja ajan kuluessa oma osaaminen vahvistui ja kirjaamiseen kehittyi työarjessa oma ”tuntuma”. Oppi kertyi siis tekemällä. Vuosia myöhemmin aloitetuissa yliopisto-opinnoissa huomasin tilanteen olevan sama kuin ammattikorkeakoulussa: kirjaamiseen keskitytään lähinnä asiakastyön harjoitteluissa.
Viime viikkojen aikana tutuksi käynyt Kirjaamisfoorumin verkkovalmennus konkretisoi sen, että kirjaaminen tulee muuttumaan. Määrämuotoinen, rakenteinen tieto sekä yhdenmukainen kirjaaminen ovat osa sosiaalihuollon lähitulevaisuutta. Tulevat muutokset lisäävät sosiaalihuollossa tuotettavan tiedon hyödynnettävyyttä ja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnalla tehtävää kirjaamista.
Tästä heräsi pienoinen paniikki: mitä tämä tarkoittaa tulevan työni kannalta? Työelämään vasta siirtyneelle tuoreelle ammattilaiselle lämpimin ajatuksin todettu ”sen kuin kirjaat vaan” ei enää tunnu kovin toimivalta ohjenuoralta.
Tästä syystä kirjaamiseen tulisi mielestäni panostaa hieman enemmän sosiaalialan koulutuksessakin. Tulevat alan ammattilaiset työskentelevät työtehtävissä, joissa kirjaamisella on suuri merkitys asiakkaan palveluprosessin ja palveluiden kannalta. Oppia pitäisi saada muutenkin kuin tekemällä.
Kirjaamisfoorumin valmennus vastaa tähän tarpeeseen hyvin ja tuo tarvittavia tietoja lähelle sosiaalialan ammattilaisten arkea digitaalisen oppimisympäristön osallistavien elementtien kautta. Valmennus haastaa ajattelemaan niin sosiaalialan pitkäaikaisen konkarin kuin alaa opiskelevan tulevaisuuden ammattilaisen.
Itselleni kirjaamisfoorumin valmennuksessa oli jonkin verran tuttuja asioita, mutta myös uutta tietoa sote-rajapinnalla kirjaamisesta, sosiaalihuollon tiedon hyödyntämisestä sekä sosiaalihuollon palveluluokituksesta ja luokituksen vaikutuksista asiakasasiakirjoihin.
Vähäinen muutos ei ole sekään, että tuleva sosiaalihuollon Omakanta tuo sosiaalihuollon palvelut ja prosessit näkyvämmiksi myös asiakkaalle itselleen. Tämä on tärkeä muutos, joka lisää työn avoimuutta ja haastaa uudella tavalla myös sosiaalihuollon ammattilaisen kirjaamisosaamista. Asiakasta varten ja hänen kanssaan tätä työtä kuitenkin tehdään.