Valmiina tulevaan?
Mitä mieltä sosiaalialan esimiehet ovat työntekijöidensä kirjaamisvalmiuksista? Ovatko organisaatiot valmiita siirtymään määrämuotoiseen kirjaamiseen? Emmi Toivonen ja Riikka Utoslahti perehtyivät aiheeseen opinnäytetyössään.
Jos olen aivan rehellinen, en vielä lokakuussa 2020 opinnäytetyön aihetta valitessa täysin ymmärtänyt, miten suuri merkitys kirjaamisella ja kirjaamisosaamisella on sosiaalihuollossa. Nyt vuotta myöhemmin olen kiitollinen siitä, että sain toteuttaa aihetta käsittelevän tutkimuksen yhteistyössä Kansa-koulu III -hankkeen kanssa.
Teimme Riikka Utoslahden kanssa sosionomiopintojemme loppusuoralla opinnäytetyön, jossa tutkimme sosiaalihuollon esimiesten näkemyksiä heidän työntekijöidensä kirjaamisvalmiuksista. Halusimme selvittää, minkälaiset valmiudet työyhteisöillä on määrämuotoiseen kirjaamiseen ja minkälaista osaamista esimiesten mielestä tarvitaan.
Aineistomme koostui 277:n sosiaalihuollon esimiehen vastauksista Kansa-koulu III -hankkeen yhteydessä toteutettuun kyselyyn.
Tulevia muutoksia ei ole vielä täysin tunnistettu
Vastauksista kävi ilmi monia eri kehittämiskohtia työyhteisöjen kirjaamisosaamisessa. Mielestäni erityisen mielenkiintoista on, että kirjaamisosaamisen merkitystä ja erityisesti määrämuotoiseen kirjaamiseen siirtymistä ei ole vielä täysin sisäistetty vastaajien työyhteisöissä. Minun on myönnettävä, että opinnäyteprosessi muutti myös omaa asennettani aiheeseen merkittävästi.
Esimerkiksi juuri määrämuotoisen kirjaamisen merkitys avautui uudella tavalla. Määrämuotoinen kirjaaminen mahdollistaa tiedon hyödyntämisen tilastoinnin ja palvelujen kehittämisen tarpeisiin aivan uudella tavalla. Tästä hyötyvät niin asiakkaat kuin ammattilaiset. Siksi siirtyminen määrämuotoiseen kirjaamiseen on merkittävä ja odotettu kehitysaskel sosiaalihuollossa.
Kyselyn vastauksista käy myös ilmi, että kirjaamisosaamisen ylläpitämiseksi tarvitaan jatkuvaa kouluttamista ja kehittämistyötä työyhteisöjen sisällä. Suurien muutosten äärellä myös muutosjohtaminen ja työntekijöiden tukeminen nousevat korkeaan arvoon. Tarvitaan ajankäytön priorisointia, yhteisiä käytäntöjä sekä kirjaamisen merkityksen tunnistamista niin yksilön kuin koko työyhteisön tasolla.
Kirjaamisosaaminen ei tule valmiiksi
Ilokseni pääsin itsekin tänä syksynä osallistumaan Kansa-koulu III –hankkeen toteuttamaan kirjaamisvalmennukseen. Valmennus oli oiva jatkumo opinnäytetyön myötä hankitulle osaamiselle, sillä valmennuksen avulla pääsin syventämään kirjaamisosaamistani entisestään. Ajattelen, että kirjaamisosaamisessa kuten kaikessa muussakin osaamisessa on aina varaa kehittyä. Siinä ei tule koskaan valmiiksi, vaikka valmennuksen jälkeen saakin täysin ansaitusti kutsua itseään kirjaamisasiantuntijaksi.
Toivon, että sosiaalihuollon työyhteisöissä sisäistetään kirjaamisen ja kirjaamisosaamisen merkitys sekä ollaan valmiita tekemään töitä kirjaamisosaamisen kehittämisen eteen. Omasta kokemuksesta voin todeta, että se antaa uusia näkökulmia ja vaikuttaa positiivisesti työn laatuun. Sitä myöten työ muuttuu mielekkäämmäksi, joka puolestaan on suoraan yhteydessä työssä jaksamiseen.
Kirjaamisintoa toivottaen,
Emmi Toivonen
Jos haluat lukea tutkimuksestamme lisää, niin tästä pääset tutustumaan siihen kokonaisuudessaan osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052711618.