Katso video Jennan päivästä terveyssosiaalityöntekijänä

Vasson entinen harjoittelija, nykyinen Turun kaupunginsairaalan terveyssosiaalityöntekijä Jenna Fageström tarttui haasteeseen kertoa työpäivästään. Jennan haastattelun löydät videon alta.

Haastattelimme myös Jennaa muutamalla kysymyksellä. Jenna, Miksi sosiaalityöntekijää tarvitaan sairaalassa?

Sosiaalityöntekijää tarvitaan sairaalassa ennen kaikkea sosiaalisen tilanteen ja avuntarpeen arviointiin sekä jatkon tukitoimien järjestämiseen. Olemme jatkuvasti yhteyksissä muiden sosiaalipalveluiden kanssa ja olemme tärkeässä roolissa jatkoa suunniteltaessa. Vastuu ja merkitys korostuu erityisesti, kun kyseessä on erityistä tukea tarvitseva henkilö. Tällöin autan heitä heille kuuluvien tukitoimien hakemisessa tai haen heidän kanssaan osastolta käsin esimerkiksi tehostetun palveluasumisen paikkaa. Hoidan pieniä käytännön asioita (laskut, edunvalvonta, Kelan tuet) mutta järjestelen myös isoja kokonaisuuksia yhdessä vanhus-, vammais- tai aikuissosiaalityön kanssa. Näen, että olemme tärkeä kumppani myös muille sosiaalipalveluille ja monet interventiot ovat tapahtuneet juuri sairaalassa kotitilanteen kriisiydyttyä mahdottomaksi. Sen lisäksi että meillä on sosiaalityöntekijöinä sujuvat yhteistyö-välit muihin sosiaalipalveluihin, ollaan me myös tärkeässä osassa moniammatillista arviointia ja potilaan kokonaistilanteen hahmottamista.

 

Entäpä, Mikä on hankalinta työssäsi?

Hankalinta työssäni on ymmärtää lääketieteellisiä tai hoidollisia asioita, joihin itsellä ei ole minkäänlaista koulutusta. Jatkuvasti sitä kuitenkin oppii paljon uutta muilta ammattiryhmiltä! Yksi hankaluus on myös tietyllä tavalla ”välikätenä” oleminen – näitä tulee työssä esiin esimerkiksi kun potilas ei ole enää sairaalahoidon tarpeessa, mutta jatkopaikkaa esim. vammaispalveluista ei ole vielä löytynyt. Tässä ollaan tärkeänä viestinviejänä molempiin suuntiin, mutta stressaavaa se välillä on, kun on tietyllä tavalla linkki sairaalasta kotiutumiseen mutta siten, ettei siihen asiaan pysty itse kuitenkaan vaikuttamaan. Omaan työnkuvaan ei kuulu jatkopaikkojen etsiminen, niin tässä kohtaa täytyy vaan kärsivällisesti odottaa muilta ammattilaisilta viestiä.

 

No, jos mietit sosiaalityöntekijän koulutustasi, niin pitäisikö siinä muuttaa jotain, että se tukisi paremmin siirtymistä terveyssosiaalityöntekijäksi?

Suurin kulttuurishokki töihin siirtyessä oli yliopiston koulutuksen ero käytännön työhön. Tuntui, että osaamista palveluista ja tuista oli todella vähän ellei olemattomasti, vaikka on ymmärrettävää ettei yliopisto voi tähän vastata täydellisesti. Tämä kuilu käytännön työhön on varmasti kaikissa sosiaalityön työpaikoissa, eikä ainoastaan meillä terveyssosiaalityössä. Tietysti vielä isomman shokin tästä tekee se, että myös kaikki muu työssä on vierasta ja uutta, kun ollaan terveydenhuollon piirissä. Meni hetki ennen kuin osasi napata koulutuksesta sen ytimen ja ajattelun, jota työssä tarvitaan!

Jos jotenkin yhteistyötä yliopiston kanssa tai opinnoissa pitäisi Turussa parantaa, niin monimuotoisuudessa. Lastensuojelu ei ole ainoa työllistymismahdollisuus, vaikka se opiskeluaikoina saattoi siltä tuntua. Olisin halunnut kuulla paljon enemmän vanhus- ja vammaissosiaalityöstä, terveyssosiaalityöstä, omaishoidosta, myös ihan ”yleisillä” kursseilla eikä ainoastaan erityisaloina (vaikka sielläkin tärkeä!). Sosiaalityöstä tulisi kaikenkaikkiaan puhua vielä entistäkin moniulotteisemmin.

 

Entäpä tulevaisuus, missä terveyssosiaalityöntekijä näkee itsensä 10 vuoden päästä työelämässä?

Kymmenen vuoden päästä olen päässyt kokeilemaan muutamaakin uutta juttua työelämässä ja olen mahdollisesti myös jossain asiantuntijatehtävissä. Haluan hyödyntää tietoa ja taitoani sote-uudistuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, tai muutoin olla kehittämässä esimerkiksi sairaala- tai vanhuspalveluita. Haluan kertoa työstäni aktiivisesti ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun

Suuri kiitos Jenna yhteistyöstä! Jatkamme tätä vasta työelämään siirtyneiden seuraamista taas kesän jälkeen!