Gradupraksiksen opinnäytetyö: Lastensuojelun johtaminen julkisessa keskustelussa

Jenna Fagerholm

“Taloudelliset resurssit riittäisivät varsin hyvin laadukkaan lastensuojelun järjestämiseen”

– tutkielma lastensuojelun johtajuuden kehittämisen julkisesta kirjoittelusta

 

Lastensuojelu on 2020-luvulle tultaessa kriisissä ja suurien muutospaineiden alla. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on suurta, työpahoinvointi yleistä ja asiakasmäärät pahimmillaan yli puolet suositeltua suurempia. Nykypäivän keskustelua hallitsee erilaiset tehokkuusvaatimukset sekä asiakkaiden moninaistuvat tarpeet ja niihin vastaaminen. Lastensuojelun koordinointi ontuu niin kuntatasolla kuin valtakunnallisestikin. Halusin Pro gradu -tutkielmassani pureutua siihen, miten lastensuojelun johtajuus todellisuudessa hahmottuu. Siksi kysynkin: miten lastensuojelu näyttäytyy julkisessa keskustelussa? Millaisia johtajuuden viitekehyksiä lastensuojelun johtamisesta on löydettävissä näistä keskusteluista?

 

Aloitin tutkielmani määrittelemällä johtajuuden viitekehykseni STM:n selontekojen ja raporttien analyysillä. Näistä johtajuutta ja lastensuojelua käsittelevistä raporteista muodostin seuraavat viitekehykset: talouden johtaminen, tiedolla johtaminen, osaamisen ja henkilöstön johtaminen, monialainen ja monialaisuuden johtaminen sekä asiakasprosessien johtaminen. Analyysin aineistona toimivat Helsingin Sanomien lastensuojelua käsittelevät pääkirjoitukset vuodesta 2000 vuoteen 2019.

 

Lastensuojelusta puhutaan pääasiassa ongelmakeskeisesti, ja ratkaisuja ongelmiin esitetään vain harvoin. Julkisessa kirjoittelussa painottuu ennen kaikkea talouspuhe ja talouden johtaminen. Lastensuojelun taloudellisia resursseja tulisi sekä mitoittaa uudelleen että myös jakaa organisaation sisällä tarkoituksenmukaisemmin. Myös teknologian yhteensovittaminen lastensuojelun organisoinnin ja johtamisen kanssa näyttäytyy ajankohtaisena. Digitaaliset tietojärjestelmät, rekisterit ja muu asiakastyöhön liittyvä teknologia on sosiaalityössä vielä alikäytettyä, mutta johtajuuden kehittämisen kannalta se näyttäytyy kuitenkin merkittävänä askeleena eteenpäin. Valtakunnallisesti hyvää ja hyödynnettävää tietoa on jo valtavasti, mutta tieto ei tavoita eri yksiköitä eikä yhtenäisiä linjauksia esimerkiksi työn seurannasta, vaikuttavuuden arvioinnista tai tilastoinnista tehdä. Tällainen tieto olisi jo saatavilla tai vähintään sitä olisi helppoa kerätä. Lastensuojelun johtaminen näyttäytyy siis ennen kaikkea talous- ja tieto-osaamisena.

 

Analysoin tutkielmassani myös sitä, minne johtajuus paikannetaan ja ketkä kirjoituksissa todella pääsevät ääneen. Nostan näitä esiin sekä tulokset-luvussa että lopuksi vielä johtopäätösluvussa. Kiinnostavaa oli myös itse johtajuuden viitekehyksien tutkiminen ja muodostaminen. Lastensuojelun johtajuuden tarkasteleminen medianäköalalta antaa mahdollisuuden tarkastella aihetta yhteiskunnallisen keskustelun ja tutkimuksellisen tiedon välimaastossa. Teoriaosuudessa muodostamani viitekehykset keskustelevat median luoman kuvan ja tiedon kanssa.

 

Lue graduni kokonaisuudessaan täältä!

 

---

Jenna Fagerholm on valmistunut kesällä 2020 valtiotieteiden maisteriksi sosiaalityön pääaineesta. Tällä hetkellä hän työskentelee sosiaalityöntekijänä Turun kaupunginsairaalassa akuutilla neurologisella kuntoutusosastolla sekä sisätautiosastolla. Kiinnostavasta työstä huolimatta tulevaisuuden haaveina on vielä tutustua lastensuojelu- ja koulumaailmaan sekä kehittyä pesunkestäväksi sosiaalialan asiantuntijaksi. Tärkeänä Jenna pitää sosiaalityön statuksen nostamista sekä alan osaamisen ja johtajuuden kehittämistä. ”Vaikka sosiaalityöntekijänä mielellään opettaisi lääkäreitä muutamissa jutuissa, voidaan heiltä toisaalta myös oppia paljon ammatillisuudesta ja työn systemaattisuudesta!”