Tuore väitöstutkimus lastensuojelusta: tilannekohtaiset tekijät korostuvat lapsen tilanteen arvioinnissa

Anne-Mari Jaakolan Itä-Suomen yliopistolle tekemä väitöstutkimus käsittelee lapsen tilanteen arvioinnin sisältöä, arvioinnin tekemisen tapaa, arvioinnin orientaatiota ja lähestymistapaa lastensuojelun sosiaalityössä. Jaakolan toteuttamaan kyselytutkimukseen vastasi kaiken kaikkiaan 506 lastensuojelun sosiaalityötä tekevää sosiaalityöntekijää Suomessa.

Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalityöntekijät huomioivat arviointia tehdessään ensisijaisesti lapsen tilannetta arviointihetkellä ja siinä vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Sen sijaan lapsen kehityshistoriaa, vanhemman taustahistoriaa ja perheen historiaa huomioitiin harvemmin. Noin kolmannes kyselyyn vastanneista sosiaalityöntekijöistä huomioi lapsen kehityshistorian tekijöitä arvioinnissa silloin tällöin. Aina arvioitavien tekijöiden joukossa ne olivat vain noin joka kymmenennellä sosiaalityöntekijällä.

Tutkimuksen perusteella arvioinnin tekemisen tapa on sosiaalityöntekijöillä useimmiten systemaattinen ja analyyttinen. Lapsi on sosiaalityöntekijöille arvioinnin merkityksellisin tiedontuottaja ja hänen osallisuutensa arvioinnissa huomioidaan varsin usein.

Lue lisää väitöstutkimuksesta ja sen tuloksista Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilta.