Ajankohtainen opinnäytetyö: Vanhempien näkemyksiä lasten kokemasta lähisuhdeväkivallasta ja integroidusta väkivaltatyöstä

”Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi”, sanoi Tuu-tikki.

TYTTI OVASKA: Näkymättömät lapset. Vanhempien näkemyksiä lasten kokemasta lähisuhdeväkivallasta ja integroidusta väkivaltatyöstä.

Lasten lähisuhteissaan kokema väkivalta on merkittävä ja huomiota vaativa sosiaalinen ongelma. Tytti Ovaskan opinnäytetyön valossa lasten kokema väkivalta on tämän päivän Suomessa moninaista, vaihtelevaa ja vakavaa. Lähisuhdeväkivalta koskettaa hyvin monenlaisissa perheissä eläviä lapsia. Tytti Ovaska toivoisikin, että stigmaa väkivallan kierteessä elävistä ”ongelmaperheistä”, joilla on monia elämänhallinnan ongelmia, pystyttäisiin murtamaan. Väkivalta koskettaa myös ihan tavallisia perheitä ja niissä eläviä monia lapsia.

Lasten asema lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa on usein alisteinen aikuisten tulkinnoille ja tarpeille. Gradussa tarkastellaan siksi myös lasten osittaista näkymättömyyttä väkivallan tutkimuksissa, kokijoina ja auttamisjärjestelmän asiakkaina. Lasten näkymättömyys on tiedostettu jo 1990-luvulta asti mm. Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyössä, mutta lasten asema vaatii yhä huomiota. Gradussa lasten näkymättömyyttä havainnollistetaan myös kaunokirjallisilla lainauksilla Tove Janssonin (1972) tarinasta ”Kertomus näkymättömästä lapsesta”.

Tytti Ovaska tarkastelee opinnäytetyössään lasten vanhempien näkemyksiä lastensa kokemasta väkivallasta ja siihen saadusta avusta. Gradua varten on haastateltu vanhempia, jotka ovat osallistuneet lapsineen Ensi- ja turvakotien liiton integroituun väkivaltatyöhön, jota gradussa tarkastellaan yhtenä auttamisjärjestelmän muotona. Tutkimustuloksissa korostui väkivaltatyön merkitys lasten tarpeiden näkyväksi tekemisessä. Myös väkivallan moninaisuus sekä lapsen yksilötuen ja vanhemmuuden tuen merkitys nousivat esille. Palveluita olisi kehitettävä ja tutkimusta aiheesta lisättävä, sillä auttamisjärjestelmä ei nykyisellään tavoita kaikkia perheitä. Palveluiden monimuotoisuudelle ja avomuotoiselle työskentelylle on gradun mukaan tarvetta ja väkivaltatyön tulisi olla helposti saavutettavaa ja lähestyttävää. Auttamisjärjestelmän ja väkivaltatyön tavoitteena tulisikin olla väkivallan kierteen katkaisu ja keskeisenä myös lasten aseman ja avuntarpeiden näkyväksi tekeminen.

Tutustu koko opinnäytetyöhön.

Tytti Ovaska kirjoitti sosiaalityön pro gradunsa Turun yliopistolla vuonna 2019. Tällä hetkellä Tytti työskentelee perhehoidon ja adoptiotyön sosiaalityöntekijänä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Tytti haluaa kiittää erityisesti gradun tekoon osallistuneita haastateltaviaan sekä Turun ensi- ja turvakotia yhteistyöstä gradun tekemisessä.

Jansson, Tove (1972). Kertomus näkymättömästä lapsesta. Teoksessa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Porvoo: WSOY. Lainaus ja kuva yllä s.102.